Viikinkimiekka-kirjeenavaaja

Kuvaus

Viikinkien aikakaudella noin vuosina 700–1000 pohjoismaiset merenkulkijat seilasivat kaikilla tunnetuilla ja tuntemattomilla merillä. He tekivät tutkimusretkiä, kävivät kauppaa kaukaisten kansojen kanssa ja ryöstelivät pahaa aavistamattomia satamakaupunkeja. Merille lähdettiin perinteisten viikinkimaiden Ruotsin, Norjan ja Tanskan lisäksi myös muista Itämeren maista, ja suomalaisetkin seikkailijat ja soturit seilasivat viikinkilaivojen mukana maailman ääriin.

Viikinkien uhreille hyökkääjät olivat aina tanskalaisia tulivatpa he sitten Ruotsista, Norjasta tai ihan oikeasti Tanskasta. Yleensä he tulivat keihäiden ja kilpien kanssa ja ne, joilla oli siihen varaa, myös miekkojen. Viikingit ymmärsivät miekan arvon, ja sellaisen saatuaan he pitivät miekastaan huolen antaen sen perintönä sukupolvelta toiselle.

Miekan raskas kolmionmallinen ponsi oli ollut käytössä jo aiemmissa merovingiajan miekoissa, ja sama erikoispiirre säilyi myös näissä myöhemmissä karolingiajan miekoissa. ”Kolmikolkkahattuponsi” oli tyypillisin malli norjalaisissa miekoissa aina 700-luvun lopulta 900-luvun puoliväliin asti. 800-luvulla viikinkien tutkimusmatkat ja ryöstöretket tulivat organisoiduimmiksi kuin aiemmin ja ulottuivat Lindisfarnesta Pariisin, Lissaboniin ja Pisaan. Miniatyyrimiekka tekee kunniaa tuolle kunnioitusta herättävälle aikakaudelle ja aseelle.

• Kokonaispituus 26 cm
• Terä ruostumatonta terästä, kahvassa hopeoitu pintakäsittely
• Valmistaja Marto, Toledo