Pellavapaita

Kuvaus

Pohjolassa tavallisen kansanmiehen tai -naisen asu pysyi pääpiirteissään samana aina viikinkiajalta renessanssiin, ainoastaan koristeet ja korut vaihtelivat ajan mukana. Kaupungeissa muodit toki vaihtuivat ja varakkaampi väki muutti pukeutumistaan vuosikymmenien ja -satojen vaihtuessa. Viikinkiaikainen asu säilyi käytössä yllättävän pitkään ja Suomen kansa tepasteli käytännössä koko keskiajan muinaisasuissa. Pellavainen tunika lyheni vuosisatojen saatossa hieman, ja hyväksi koettuna materiaalina pellavapaita kuuluu olennaisena osana edelleenkin perinteiseen maalaismiljööseen.

Pellava kuuluu ihmisten vanhimpiin viljelykasveihin ja pellavakankaan tekemisen vaiheet on kuvattu jo muinaisissa 4000 vuotta vanhoissa Egyptin seinäkirjoituksissa. Pellava oli yksi tärkeimpiä kangaskasveja kautta koko keskiajan Euroopan. Suomessakin pellavaa on viljelty jo pronssikaudelta alkaen, mutta koska hamppu ja nokkonen kasvavat täällä pohjoisessa paremmin, suuri osa pellavasta ostettiin ulkomailta keskiajalla.

Hihat olivat joissain vanhoissa muinaispuvuissa tarpeettoman pitkät. Jopa niin pitkät, että erillisiä rannerenkaita käytettiin pitämään pitkiä hihoja ylhäällä, poissa käsien päältä. Pitkien hihojen avulla haluttiin kenties kertoa omasta varallisuudesta: rahaa oli tuhlattavaksi jopa pitkiin hihansuihin. Tässä paidassa on koitettu pitää hihansuut nykytottumusten pituisina, mutta mikäli hihansuut sattuvat olemaan sinulle liian pitkät, niin voit ainakin kokea kuuluvasi muinais-Suomen ylimystöön.

Tämä pellavapaita on korkealaatuista kotimaista käsityötä. Materiaali on 100 % pellavaa ja kangas on pesty eli esikutistettu ennen ompelua. Vaikka varsinaisissa saumoissa onkin käytetty modernia ompelukonetta vahvojen saumojen aikaansaamista varten, niin kaikki saumat on viimeistelty käsin mahdollisimman autenttisen loppusilauksen saavuttamiseksi ulkonäön kannalta. Vaatteen saa pestä 40 asteen konepesussa.

Paidan kaula-aukko ja hihansuut on vahvistettu erillisellä pellavakangas-osiolla. Tällainen kaula-aukkomalli oli yleinen perinteisissä vanhoissa suomalaisissa paidoissa, ja hyvin usein kaula-aukko suljettiin yläreunasta erillisellä soljella.