Venäjän keisarikunnan rakuunaupseerin 1881/1909 Shashka

Kuvaus

1800-luvun lopulla tuliaseet olivat kehittyneet hallitseviksi aseiksi taistelukentillä ja tarve miekoille taisteluaseina oli jo selvästi vähentynyt. Siltikin edelleen oli tarve varustaa ratsuväki yhtenäisesti lähitaistelua varten, sillä tuliaseet eivät olleet vielä nykypäivän tasolla ja varsinkin nopeasti liikkuva ratsuväki päätyi vielä usein taisteluissa lähikontaktiin vihollisen kanssa. Venäjän keisarikunnan ratkaisu armeijan ratsuväen aseeksi oli shashka, joka kehitettiin tavallisista ratsumiehen sapeleista, joita ratsain liikkuvat kasakat käyttivät Ukrainan aroilla ratsastaessaan. Venäjän keisarikunnan armeija teki ja kehitteli monia erilaisia miekkoja ja veitsiä erinomaisten kasakka-aseiden pohjalta. Näistä miekoista tuli armeijan standardimiekkoja, joita käyttivät koko keisarikunnan alueella niin kasakat kuin kaikki muutkin valtakunnan kansat. Nämä miekat olivat käytössä niin Venäjän keisarikunnan kuin Neuvostoliitonkin aikana. Rakuunaupseerin shashka oli 1930-luvulle asti kestäneen evoluution huippupiste kasakoiden yksinkertaisesta aseesta ikoniseksi miekaksi.

Tämä Hanwein kopio venäläisestä rakuunaupseerin shashkasta on uskollinen Kaukasuksen alueen miekoille ja tehty armeijan perinteiden ja vaatimusten mukaisesti. 84 cm pitkän terän hamara on paksu antamassa miekalle jäykkyyttä, mutta miekka on silti yllättävän kevyt. Kauniisti ja yksityiskohtaisesti kaiverrettu kahva on koristeltu mm. perovskian kukilla (eli sulkapiiskan kukilla). Terän molemmilla puolilla on etsattuna tsaarin ja Venäjän keisarikunnan symbolit: toisella puolella miekkaa on kaksipäinen keisarillinen kotka ja toisella puolella terää tsaari Nikolai II:n symboli.

Koska Suomi oli tämän miekan käyttöaikana osa Venäjän keisarikuntaa ja lähetti upseereja palvelemaan Venäjän keisarilliseen armeijaan, tämä miekka on ollut myös suomalaisten upseerien käytössä aikanaan. Suomen suuriruhtinaskunta oli nykyisen itsenäisen Suomen edeltäjä ja oli olemassa vuosina 1809-1917 autonomisena alueena Venäjän keisarikunnan osana, joka lakkasi olemasta 1917.

Miekan mukana tulee nahkainen portopee, eli miekan kahvaan kiinnitettävä remmi/lenkki jota voidaan käyttää rannehihnana estämään miekan putoamista ja katoamista. Portopeetä käytettiin erityisesti upseerien miekoissa, eli portopeen tarkoitus oli toimia yhtälailla koristeena rannehihnan käytännöllisyyden lisäksi ja portopeestä tulikin jossain määrin arvokkuuden ja arvon merkki. Miekan kahva on hienosti ruusupuusta kaiverrettu ja kahvan metalliosat on valettu messingistä. Kahvan messinkiosissa on alkuperäisistä kopioidut keisarilliset merkinnät ja koristeet. Mustalla nahalla päällystetyn puutupen messinkihelojen koristeet peilaavat kahvan messinkiosien koristeluja. Tupessa on yksi ripustusrengas, jonka avulla miekan saa ripustettua kuten alkuperäisenkin terän terävä reuna ylöspäin osoittaen. Kun miekan ripustaa roikkumaan terävä reuna ylöspäin, saa miekan vedettyä tupesta ja viillettyä ensimmäisen iskun samalla liikkeellä.

Kaiken kaikkiaan erinomainen miekka Suomen ja lähiseutumme historiasta niin historiamuseoon, miekkaharrastajalle kuin keräilijällekin.

• Sapeli 1800-luvun lopulta, jota käytettiin koko Venäjän keisarikunnan alueella (myös Suomessa)
• Sisältää nahkaisen portopeen, eli rannehihnan
• Mukana nahkapäällysteinen puinen tuppi koristeellisilla messinkiheloilla ja vyörenkaalla
• Tätä miekkaa kannetaan terävä reuna ylöspäin, mikä mahdollistaa tupesta vedon ja viillon samalla liikkeellä
• Kokonaispituus: 99,0 cm
• Terän pituus: 84,0 cm
• Kahvan pituus: 16,0 cm
• Ponsi: 5,6 cm pisimmästä kohdasta
• Paino: 0,86 kg
• Tasapainopiste väististä: 19,4 cm
• Terän leveys väistillä: 3,2 cm
• Terän leveys kärjessä: 2,48 cm
• Terän paksuus väistillä: 6,17 mm
• Terän paksuus kärjessä: 4,94 mm
• Terän materiaali: 1566 jousiteräs
• Kahvan materiaali: ruusupuu ja messinki
• Terävyys: Terävä
• Valmistaja: Hanwei